Mini

MEISTÄ - miten kaikki alkoi

Voin syyttää chihuahuoihin hurahtamisestani oikeastaan vain yhtä henkilöä - "Puppu" Elizabeth Schauman, jota kiitän tästä kaikesta sydämeni pohjasta!

Chihuahuaharrastukseni alkoi vuonna 1993, kun osuin vahingossa Pupun talolle myymään Kevätpörriäisiä. Pihalla juoksenteli lauma pikkiriikkisiä otuksia, joihin ihastuin ensisilmäyksellä. Pupulla sattui olemaan yksi pentu kotia etsimässä ja minähän tietenkin lähdin vauhdilla kotiin puhumään äidilleni asiasta. Ja koska äitini suostui Pupulle kylään koiria vain katsomaan, sain minä ensimmäisen chihuni. Mescalinos Fada eli Mini (kuvassa oikealla) muutti meille.

Olin Ministä onneni kukkulalla enkä juurikaan perustanut näyttelytouhuista tai muista, mutta koska Puppu tahtoi viedä Mini kehään niin lähdin mukaan katsomaan. Ja sille tielle jäin..

Näyttelyiden kautta ja kasvattajien kanssa aikaa viettäessäni heräsi luonnollisesti kiinnostus myös kasvattamiseen. Minin aikuispaino oli vain 1,3 kiloa eikä sitä missään nimessä voinut harkitakaan jalostukseen, joten toiveissa oli saada toinen narttu myös Minille seuraa pitämään. Ja niinpä vuonna 1996 meille muutti Mescalinos Hermosa, kotoisammin "Sorry". Sorry synnytti pentueen kasvattajalleen, minkä jälkeen se valitettavasti sairastui epilepsiaan. Sorry lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi yli 19-vuotiaana.

Chihuahua sopii itselleni kuin nenä päähän. Kaipaan koiralta tietynlaista haastamista, liika nöyryys ja pehmeys ei ole minun juttuni. Pieni ilkikurisuus ja oveluus toimivat, mutta liiallinen hönö pellehermannius saa vain otsasuonet pullistumaan. Chihuahua on parhaimmillaan kaikkea sitä, mitä haluan koiraltani; se on älykäs, nenäkäs, itseriittoinen ja kiero kuin korkkiruuvi, joka tekee pyydettyjä asioita tasan silloin, kun kokee saavansa siitä hyötyä. Tosin silloin kun se haluaa tehdä jotain kanssasi, se tekee sen täydestä sydämestä. Chihuahua ei kuitenkaan ole liian kovapäinen ja oppii palautteen perusteella hyvin nopeasti. Se on ihmisrakas, avoin ja valpas, itsevarmana kantaa itsensä ylväästi eikä rohkeana hätkähdä pikkujuttuja. Se on aktiivinen, mutta myös mukavuudenhaluinen. Sateella ei siis tarvitse lähteä pitkälle lenkille vaan ollaan onnellisia sohvannurkassa kölliessä. Täydellinen, persoonallinen seurakoira, joka on helppo viedä mukanaan minne vain. Näitä piirteitä pyrin vaalimaan kasvatustyössäni.

Sain FCI:n hyväksymän kasvattajanimen vuonna 2006. Olen rotujärjestö Chihuahua ry:n hallituksen varajäsen, jalostustoimikunnan jäsen sekä julkaisutoimikunnan puheenjohtaja. Olen myös Suomen Koirankasvattajien (SuKoKa ry) ja Suomen Kennelliiton jäsen toimien heidän säädösten mukaisesti. Uudessa-Seelannissa seuraan New Zealand Kennel Clubin säädöksiä.

- Linda Milvi